Kaikenlaisia lahjoja

Löytyipä lisää näitä joululahjakuvia. Osa on tosin valmistunutkin vasta joulun jälkeen. Tämä on ollut minulle tyypillistä jo muinaisina aikoina, että laitoin joululahjaksi lahjakortin, jossa on kuva tekeillä olevasta lahjasta. Aikataulut eivät ole vahvuuteni :)

Tämä tunika kääriytyi voimapaperiin ja lähti joulupaketiksi toiseksi vanhimmalle kummityttärelleni. Tunika on kaupasta, mutta jotakin omaa piti siihen lisätä. Ensin kokeilin kirjontaa hopealangalla mutta se oli liian ohutta. Löysinkin sitten vanhaa Novitan Teddy-lankaa, jossa oli siinäkin hiukan kimallusta harmaan liukuvärjäyksen lisäksi.

Kirjoin silmukoita jäljentäen

Lidlistä löytyi edullisia jouluteippejä

Ainoa kummipoikani sai joulun jälkeen lapaset lisukkeeksi jouluna saatuun pakettiin. Ensimmäisistä lapasista tuli pikkuveljelle sopivat, mutta toiset onnistuivat hyvin. Novitan puro lanka onkin jotenkin "heppoista" lapasiin, kaksinkertaisella langalla tehdyt Lovikat ovat varmaan paljon käytännöllisemmät. Ohje löytyi Novitan nettisivuilta.

Nämä yksinkertaisesta langasta tehdyt lapaset olivat sopivat kummipojan pikkuveljelle

Lovikkalapaset onnistuivat hyvin, kuviovärien valinnassa auttoi ennakkoluulottomalla värisilmällä kummipoika itse

Harjasin lapasiin pörröisyyttä paremman puutteessa tiskiharjalla, harja oli karvainen aika pitkään sen jälkeen....

Samainen neiti, joka sai aiemmin esitellyn sydänneuleen jouluksi, täytti toukokuussa 10 vuotta. Lahjaksi väkersin pussukan kauneudenhoitotarvikkeille. Mallin otin omasta Marimekon pussukastani. Reunojen koristukseksi minulla oli pilkullista vinonauhaa. Pussukan kankaana oleva Ikean puuvillakangas on melko paksua eikä vuorikangaskaan mitään ohutta ollut. Reunaan ommeltava vinonauha olisikin saanut olla paksumpaa. Paikoilleen sen kuitenkin taistelin. Pientä fiilausta tämä malli vielä vaatii, jos näitä ompelen lisää. Pikkusisko on tällaisen ainakin tilannut. 

Kuvauspaikka ei suinkaan ole oma sekava kotini vaan ystävän kaunis ja vaalea asunto

Sisälle ompelin muutaman taskun, joihin mahtui vaaleanpunaisia purnukoita.

Mallin parantamiseksi tosiaan kannattaa tehdä taskut hieman matalammiksi ja vetoketjun toinenkin pää kannattaisi kiinnittää jotenkin, olisi pussukka sitten helpompi sulkea, kun vetskari ei aukeaisi läpi asti. Muuten varmaan on toimiva. Tarvikkeet olivat todella edulliset, vuorikangas on jostakin Eurokankaan tilkkupussituksesta tms. ja päällikangas jätepala Ikean kankaasta. Nauhaakin oli jäänyt sopivasti mekon ompelusta.

Kummityttö on saanut pikkuveljen, jolle tein tällaiset nopeat pöksyt. Jälleen kerran materiaalina on Marimekon trikoo, paloja tuntuu riittävän loputtomiin. Kaava on uusimmasta Ottobrestä. Ostin lehden, kun tuskastuin siihen, että kirjaston kaikki Ottobre-lehdet useilta vuosilta olivat lainassa! Onpa lehdessä muutama muukin hyvältä vaikuttava kaava, joita voisi kokeilla. Ehkä maksaa kalliilta tuntuneen hintansa takaisin.

Minusta tämä housumalli on hauskan näköinen, kun takana on tuollainen haarakiila. Vauvan jalassa en pöksyjä kylläkään nähnyt, eli en osaa sanoa miten hyvin istuvat käytännössä.

En olisi itse keksinyt tehdä lahkeensuihin tuollaisia päällitikkauksia, jotka ohjeessa olivat. Ihan mukavan näköiset tuli.

Sitä sun tätä

Minulla on ollut täydellinen jumi käsitöiden blogiin tallentamisen kanssa. Nyt sitten tulee yhtä sun toista pitkältä ajalta :)

En tietenkään voinut olla ostamatta tätä Vallilan Karkkipäivä-kangasta, niin herkullisen näköistä se on. Mitään selkeää suunnitelmaa sen käytöstä ei ollut. Päädyin sitten ompelemaan nopean ja helpon kassin, joka oli kirppiksellä myynnissäkin, mutta jäi lopulta itselleni. Hinta varmaan oli liian korkea kirppishinnaksi, mutta kangas oli aika arvokasta! Mutta eipä kasseja voi itselläkään koskaan olla liikaa. Kangasta jäi vielä jäljellekin, siitä pitäisi tehdä jotain pientä ja kivaa.

Karkkipäivä-kangas liehuu vanhan mummulani pyykkinarulla.

Pidän ulkona ompelemisesta. Kaunista kesäpäivää ei voi tuhlata sisällä!

Valmis kassi heinäseiväsnaulakossa

Tässä pientä välipalaa, paistamattomat piirakat olivat niin herkullisen värisiä, että pakko oli kuvata. Myyjäisiin menivät.

Yritän säilyttää jonkinlaisen aikajärjestyksen näissä kuvissa, mutta vaihtelevat kesäisistä suorastaan jäisiin. Minulla on ollut monta vuotta lankavarastossa Online Linie Iceland lankaa. En pidä läheskään kaikista monivärisistä langoista, mutta tämän langan lumihiutaleiden näköiset nypyt jostain syystä viehättävät kovasti. Langasta syntyi pipo, joka päätyi pikkusiskolle joululahjaksi. Tupsun tein kierrätysmateriaalista, vanhan takkini kauluksesta. Hiukan vanua olisi kannattanut laittaa sisälle. Nyt tupsusta tuli melko litteä. Kelpaa  kuitenkin :)

Olin aivan ihastuksissani kankaista, joihin törmäsin Menita Outletissa. Rakastan värejä ja näissä kankaissa niitä on! Ovat Rowanin tilkkutyökankaita, luullakseni Kaffe Fassettin suunnittelemia. Sopivasti olivat alennuksessakin, joten paria kangasta mukaani tarttui. Tummempi on vielä ompelematta, mutta pastellisävyisestä syntyi mekko synttärilahjaksi neljävuotiaalle kummityttärelle. Pala oli sen verran pieni, että jatkoin helmaa pilkkukankaalla, joka löytyi varastoistani. Mekosta tuli söpö. Sattumalta löysin vielä askarteluliikkeestä lähes samanlaista vinonauhaa, kuin helmakangas oli! Väitän, että lievää värieroa ei huomaa, jos ei asiaan kiinnitä erikseen huomiota. Helpotti työtäni kovasti. Kaavat ovat Mekkotehtaasta.

Perhosnappi sopii romanttiseen mekkoon

Jouluakin täytyy muistella vielä. Eihän siitä ole vasta kuin pari kuukautta:) Ostin Ikeasta punavalkoisia vuokia ja tämä sai aikaan karkintekovillityksen. Sukulaiset alkoivat jo kyllästyä jatkuviin suklaaherkkuihin. Tummemmasta jääsuklaasta tuli hyvää, vaalean tekemisessä tapahtui joku mystinen kemiallinen reaktio ja suklaat eivät jähmettyneet edes pakkasessa! Lisäksi tein toffeemaisia suklaakaramelleja, jotka olivat todella makeita, Ohje oli Herkkujen pikkujättiläisestä, joka on vanha ja tylsän näköinen, mutta mitä mainioin kirja.

Toinen joulunajan projektini oli "jäälinna". En edes muista, mistä olen idean saanut. Jäädytin uutterasti jääpaloja vanhoissa voirasioissa ja kokosin niistä pikkuveljen avustuksella "linnan", jossa voi polttaa kynttilöitä. Linnani on sittemmin kohdannut vastoinkäymisiä. Sen päälle on kolattu lunta ja lämmin sää on kutistanut sitä. Mutta mielikuvissani näen, miten upean linnan voisi rakentaa, jos käyttäisi enemmän aikaa ja näkisi vaivaa esim. saadakseen jää"tiilet" keskenään samankokoisiksi.

Tämä linna sijaitsee vanhempieni pihalla. Olen yrittänyt sisukkaasti rakentaa vastaavaa omalle pienelle takapihalleni. Säät ovat kuitenkin olleet minua vastaan. Aina kun saan laitettua vedet jäätymään purkkeihin, tulee lämpöaalto ja sulattaa kaiken :(  Toiveikkaana säästin rasiat edelleen. Jospa kovat pakkaset ovat vasta tulossa.

Viimeisimpänä pienimmälle kummitytölleni tehdyt pöksyt. Kangas on miellyttävää ohutta vakosamettia. Kaavat löysin noin kymmenen vuotta vanhasta Suuresta käsityölehdestä. Jouduin kuitenkin kaventamaan kaavoja runsaasti. Silti housuista tuli melko leveät nykymuodin näkökulmasta katsottuna. Kymmenessä vuodessa lastenkin muoti on muuttunut todella paljon! 

Tällainen kirjava joukko olivat käsityöni tällä kertaa. Tosin mitään hillittyä, samantyylisenä pysyvää mallistoa ei minulta tule varmaan koskaan syntymään! Vaihtelunhaluni on siihen aivan liian voimakas. Ja rakkaus väreihin! Tyydyn vain ihailemaan muiden sopusointuista ja hallittua makua.

Hellemekko

Kuluneena kesänä helteitä tuntui jatkuvan loputtomiin. Kun sain hellemekon valmiiksi, ne sitten loppuivat :) Jälleen kerran käytin kaavana valmiista mekosta piirrettyä kaavaa. Ensin selailen tuntikausia käsityölehtiä ja lopulta levitän vanhan hyväksi havaitun mekon lattialle ja piirrän kaavat siitä. Näin minulle tuntuu nykyään käyvän. Hellemekon kangas on Eurokankaan palalaarista todella halvalla ostettu,vuorotteluvapaalaisen budjettiin sopiva. Myöhemmin huomasin vastaavaa kangasta kappaverhokankaana. Aion kuitenkin nyt rohkeasti kulkea "verhoon" pukeutuneena. Tästä aiheesta olen vuosia sitten keskustellut erään tuttavani kanssa. Hän ei voinut ymmärtää "Marimekon verhoihin" pukeutuvia ihmisiä. Mutta miten määritellään verhokangas, jos materiaali on monikäyttöistä puuvillaa? Mielestäni tiettyjä kuoseja ei voi omia verhokuoseiksi ja tiettyjä mekkokuoseiksi. Eri mieltä toki saa olla. Itseäni pidän melko rohkeana värien käyttäjänä ja pukeudun muutenkin oman mieleni mukaan muiden mielipiteistä liiemmin välittämättä.

Alla olevassa hiukan hassuilmeisessä kuvassa minulla on mallina toiminut mekko, joka on ollut tämän kesän ykkösvaatteeni. Mekko on tilattu Elloksen alennusmyynnistä toissa keväänä. Pikkuveljeni sanoikin, että olen käyttänyt samaa mekkoa koko kesän. Totta se on, mekko on viilein omistamani vaate, ja helteillä halusin sen aina päälleni. Niinpä se onkin jo lähes puhkikulunut ja löysin takaa reiänkin. Korkea aika siis oli ommella uusi! 

 Helsingin Harakkasaaressa lempimekossa

Ompelin mekkoa Espoossa reissussa ollessani ja huomasin, että minulta puuttui tukikangas ja kuminauha. Eipä näitä tarvikkeita minulla olisi varmaan ollutkaan, tai on, mutta ovat todennäköisesti jossain varaston perukoilla, koska lähes kaikki omaisuuteni on tällä hetkellä tungettuna varastohotelli Veturitallin koppiin nro. 10. Tukikangasta en ehtinyt ostamaan, kun Eurokangas ei ollutkaan yhdeksään auki, kuten toivoin! Ihan kelvollista kuminauhaa löytyi Tarjoustalosta.

Pikkuveljen kasvihuoneessa

Kuvissa mekon kuosi näyttää lähes pallokuosilta, mutta kuvio on oikeasti kukka. Ensiksi jätin mekon suoralinjaiseksi ilman kuminauhoja. Tätini mielestä mekko oli hyvä sellaisenaan. Itsellenikin olisi ehkä kelvannut kaikkein yksinkertaisin versio. Sitten kuitenkin rupesin kyselemään sisarteni mielipiteitä ja lisäsin sivuille kuminauhanpätkät. Mallimekossa kuminauhat olivat keskellä, mutta sivurypytyksetkin mielestäni toimivat. Ja loppujen lopuksi, kuminauhat antavat pelkistetylle mekolle hiukan muotoa.

Kuminauhat sivussa toivat esiin tukikankaan puuttumisen. Kaula-aukko ja kädentiet alkoivat hiukan lörpöttää. Olen mekkoa jo tyytyväisenä käyttänyt, joten voi olla, että en sitä enää ryhdy korjailemaan. Saapa nähdä...

Mikään muotiblogi tämä ei ole, mutta täytyypä kehua kuvissa näkyviä kenkiä tässä samalla. Älyttömän hyvät ja pehmeät jalassa ja silti mielestäni tyylikkään näköiset kiilakorkoineen. Kenkien merkki on Crocs, mitä varsinkaan lapset eivät tahdo millään uskoa!

Pellot on jo puitu, mutta keltainen väri on onneksi tallella

Lopuksi on vielä esiteltävä pikkuveljen tekemä kuvauskampaus. Hän ei ole kovin harjaantunut kampausten teossa, joten suoritus oli hyvin onnistunut!

Kehäkukat ovat ihanan puhtaan oransseja

Hiuksissa orvokki ja perunankukka!

Nuuskamuikkusen asioilla

Kirjaimellisesti aikeiksi ovat jääneet käsityöni viime aikoina. Aloitettuja on paljon, mutta lopetettuja ei yhtään. Paitsi Nuuskamuikkusen asu, joka valmistui yhteistyössä itse Muikkusen kanssa. Tämän puvun valmistumiselle oli aikaraja, penkkaripäivä. Tietyt valmistumispäivämäärät palvelevat minua erinomaisesti, tällöin käsitöilläni on mahdollisuus saada oikea elämä.

Nuuskamuikkuselle etsittiin netin ja kirjojen avulla juuri oikeita sävyjä asuihin. Paras koltun väri löytyi sitten Eurokankaan collegekankaasta. Kangas osoittautui muutenkin hyväksi valinnaksi, oli laadukasta ja hyvin laskeutuvaa. Hattu saatiin päällystämällä kirppikseltä joskus käteeni tarttunut huopahattu vanhalla pellavaisella verhokankaalla. Muikkunen haaveili ensin kukkasista hattunsa koristeeksi, mutta muisti lopulta, että taloudessa on komea strutsinsulka. Tämän hän sitten hattuunsa kiinnitti. Minun vastuulleni jäi lähinnä koltun valmistus. Hatun päällystyksessä toimin neuvonantajana. Neuvoistani oli lopulta kai enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta neuvomatta kun ei voi olla...

Pukua täydennettiin kirpputorilta löytyneillä ruskeilla housuilla ja Nuuskamuikkusen kotoa myöskin löytyneellä huivilla. Sopivaa reppua ei kirpputorikierroksesta huolimatta löytynyt, joten repuksi tuli Muikkusen toisen sisaren (Nuuskamuikkusena esiintyi siis pikkuveljeni) musta kangasreppu, joka sopikin aivan hyvin. Ennakko-oletukseni oli, että Nuuskamuikkusen asu on hyvin yksiselitteinen, mutta näin ei ollutkaan. Eri kuvalähteissä oli hyvinkin erilaisia toteutuksia asusta. Mutta miksipä satuhahmoilla olisikaan aina juuri samat vaatteet yllään, eihän meillä ihmisilläkään ole!

Mekkoja jälleen

Niin on ollut kiireistä viime aikoina, että en ole ehtinyt kirjoittamaan tänne blogiin yhtään mitään. Myyjäisiä varten olen ommellut kaksi mekkoa lisää ja vein kuin veinkin myös ensimmäisenä ommellun testimekko kakkosen myyntiin. Ja mikä meni kaupaksi? Se ensimmäinen tietenkin kummallisine ompeluratkaisuineen. Ostajaksi olin ajatellut nuorehkoa perheenäitiä, mutta ei mennyt sekään aivan ennusteen mukaan, sillä mekon nappasi mukaansa mummoihminen. 

Tällä värityksellä tein kaksi mekkoa

Resorin värinä meleerattu harmaa, kun paikallisessa Eurokankaassa ei muuta sopivaa ollut

Siskon kaksosille tein kolmevuotislahjaksi kettumekot Ikean kankaasta. Kangas on jo muutaman vuoden vanhaa ja netistä löytyi paljon siitä tehtyjä takkeja. Mekkoja ei ollut monikaan tehnyt ja syynä on varmaan se, että kangas on paksua ja jäykkää. Mekot leikattuani aloinkin empiä tuleeko niistä liian kankeat. Luovutin ne tytöille sillä lupauksella, että teen niistä jotain muuta, jos ei tule mekkoina käytettyä. En ole muistanut kysyä, ovatko tytöt niissä viihtyneet. Toisen mekkoon tuli vaaleanpunaiset kanttaukset ja toiselle keltaiset. Kaavana oli sama farkkumekosta piirretty kaava kuin raitamekoissa. Kangas oli siitä hauska, että kuviot voi asetella monella tavalla ja saada aikaan aivan eri värisen ja näköisen vaatteen. Minun versiossani kettu tuli eteen ja jänikset taakse. Ja molemmille tietysti samalla tavalla :) No muutaman sentin heitto tuli kuvioiden kohdistukseen, kun kangas ei aivan riittänyt.

Kettu asettui komeasti etukappaleelle

Testimekko 2

Levittelin taas raitatrikoita ja valitsin värejä "nelikenttämekkoon". Tällainenkin olisi kiva ja tällainen. Palojen koot määrittelivät onneksi valintoja, muuten olisin voinut valikoida vaikka kuinka kauan!

Tällaista tosi värikästäkin yhdistelmää voisin kokeilla mutta ensimmäisen mekon päädyin tekemään sini-vihrein värein. Mekkoja pitäisi tosiaan jaksaa tehdä ainakin kolme myyjäisiä varten, mikä ei ole nopealle kyllästyjälle helppoa. Ensimmäinen testimekkoni oli hidas ommella. Huomasin tämänkin mekon ompelun olevan melkoisen hidasta koska a) mekko tehdään kahdeksasta palasta, b) raitojen kohdistaminen vaatii tarkkuutta ja c) olen kokematon trikoon ompelija. Tätäkään tuotosta en taida kelpuuttaa vielä myyntiin. Ehkäpä kohta synttäreitä viettävästä kummityttärestä tulee mekon omistaja.

Kaavat piirsin siskontyttären farkkumekosta. Hän ei ole suostunut kyseistä mekkoa käyttämään, koska nappilista kuulemma tuntuu inhottavalta. Kuitenkin hän oli huolissaan, saako varmasti mekkonsa takaisin :)

Mekon etu- ja takapuolista tuli hiukan erilaiset, koska vihreä-vaaleanvihreäraitainen trikoo oli niin pieninä paloina, että takakappaletta ei siitä saanut tehtyä. Tämän tietenkin tajusin leikattuani jo etukappaleen osat. Korvaavaksi väriksi takakappaleelle laitoin vihreä-valkoraitaista. Pariin kertaan leikkelin myös värit väärin päin mutta ehkäpä voin hyödyntää nuo palat seuraavassa mekossa. Liian matemaattinen työ minun aivoilleni! 

Helma vielä mietinnässä

  

Kolmas kömmähdys mekon teossa oli se, että helmasta tuli liian lyhyt. Kääntövaraa ei ollut, jos halusi mekon pitää mekkona eikä tunikana. Niinpä leikkelin helmaan alavarat samoista raitatrikoista kuin varsinaiset kappaleet. Hiukan erikoiset tikkaukset helmassa nyt sitten on, mutta kelpaa.

Pääntie ja kädentiet ovat oikeastaan syy, miksi en kelpuuta tätä mekkoa vielä myyntiin. Löysin resorikanttausten tekoon hyvät ohjeet Tosimummo-blogista, kiitos niistä! (http://tosimummo.blogspot.fi/2010/09/tehdaas-paita.html)  Mutta kanttaukseni eivät vielä menneet aivan putkeen. Kaukaa katsottuna ihan ovat ok, mutta lähempi tarkastelu paljastaa heikkoudet.

Tässä vielä valmis mekko molemmilta puolilta kuvattuna. Aivan olen siihen tyytyväinen pienistä puutteista huolimatta. Lienee kuitenkin siistein koskaan tekemäni trikoovaate! Mallia minulla ei ollut tällä kertaa käytettävissä, joten mekko on kuvattu terassipöydän päällä. Mutta kyllä mekko varmasti käyttäjän löytää.

Edestä

ja takaa

Ei mitään päällepantavaa

Minulla on paljon vaatteita. Viimeksi hankin Zizzin heinäkuun alesta 12 vaatekappaletta kerralla. Farkkuja lähdin etsimään ja niitäkin tarttui sitten mukaan kolmet. Vaateostoksille minulla ei ole mitään asiaa moneen kuukauteen, niin paljon sain rahaakin noihin vaatteisiin menemään!

Silti mitään ristiäisiin sopivaa ei mielestäni löytynyt vaatehuoneesta. Ristiäiskutsu tuli kohtalaisen myöhään, mutta olisi minulla siitä huolimatta ollut enemmän aikaa ompeluun kuin mitä siihen käytin. Aloitin mekon tekemisen lauantai-iltana kymmeneltä ja jatkoin sitten sunnuntaiaamuna. Yleensä en tee käsitöitä sunnuntaisin mutta nyt tilanne oli pakottava. Ehdin paikalle ajoissa uusi mekko päälläni. Kukkien asettelu oli jätetty tehtäväkseni ja ihme kyllä, ehdin senkin vielä tekemään!

Mekko etuviistosta ristiäistalon vehreää aitaa vasten kuvattuna

Mekosta tuli mielestäni aivan onnistunut siihen käytettyyn aikaan nähden. Kangas minulla oli onneksi valmiina. Kaavat piirsin kahdesta vanhasta mekostani yhdistellen. Malli on hyvin yksinkertainen ja mielestäni kaltaiselleni ylimääräisiä kiloja hankkineelle sopiva. Etukappaleet menevät päällekkäin ja hihat jatkuvat suoraan etukappaleista. Kangas on Marimekon "Elämänpuu", jonka suunnittelija on Anu Luhtanen. Kangas oli edullinen ja mekkoa leikatessa tajusin sen olevan kakkoslaatua. Pienet virheet eivät mekossa kuitenkaan näy. Halusin mahdollisimman paljon väriä mekkoon ja muuten onnistuin, mutta oikean hihan kohta jäi ilman kuvioita. Keväällä Kreikan matkalta hankkimani korallikaulakoru sointui täydellisesti mekon korallin väriin. Leggingsit ja kengät olivat minulla myös ennestään, joten asun kokoaminen kävi lopulta helposti.

Mekko takaa, suurimmat kuvioaiheet kukka ja hedelmä näkyvät hyvin takana

Kangasta ostaessani jahkailin kauan aikaa kuvioiden kanssa. Kangasta olisi pitänyt ottaa todella pitkästi, jos olisi halunnut samanlaiset kuviot samaan kohtaan etu- ja takakappaleille. Onneksi päädyin kuvioiden sekalaiseen asetteluun, eipähän jäänyt niin paljon hukkapaloja kankaasta. Ristiäisissä kukaan ei huomannut uutta mekkoani ja jälkikäteen suku sai kuulla tästä asiasta. Kotiinjääneet olivat olleet valppaampia ja ristiäiskuvia katsellessaan olivat heti laittaneet merkille uuden vaatteeni. Tämä lämmitti mieltä, vaikka en toki ollut ristiäisissä kuin "tavallisen" tädin asemassa, joten minun pukeutumiseni ei ollut olennaista!